Salaiset sukat

Viimein pääsen päivittämään tänne valmistuineita töitä, kun osa tonttuhommista on jo hoidettu ja paketit vastaanottajillaan. Syksyn SNY-kierroksella lähettelin paketteja Monicalle ja viimeisessä paketissa lähetin hänelle sukat. Malli on "Angee" Cookie A:n kirjasta Sock Innovation. Sen verran jäi malli mieleen kutkuttelemaan, että saatanpa tehdä vielä toisetkin ja tällä kertaa ihan itselleni. :) Lankana sukissa on Schoeller+Stahl Fortissima Socka, puikot 2,5 mm.

Harunihan siitä tuli!

Ensimmäinen haruni on valmis! Kerran jo purin koko komeuden, sillä olin tehnyt jossain vaiheessa virheen, joka seurasi mua säännöllisin väliajoin ja huivin vasemman puolen kuviot menivät väärin. Uusi yritys ja tiukempi keskittyminen tuottivat tulosta ja tässä se nyt viimein on:

Lankana on Novitan Huurre (valmiin huivin paino 82 g), puikot Novitan 4 mm pyöröt. En tiedä, johtuiko enemmän langasta vai puikoista, mutta tekeminen oli hieman vaivalloista. Silmukat eivät tahtoneet liukua puikoilla, vaikken mielestäni mitenkään tiukkaa neulokaan. Aion kyllä tehdä vielä toisenkin, mutta taidan kokeilla Prymin pyöröillä. Tuota lankaa kun on ruskeana vielä pari kerää kaapissa.

Päättelykerroksen kanssa meinasi mennä sormi suuhun, mutta ratkaisin sen omalla tavallani. Kovin hidastahan se oli, mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen.

Lankapalloilua

Lokakuun paketti sny:ltä saapui tänään. Lokakuun teemana oli magic yarn ball ja tätä pakettia odotin todella innolla, sillä en ole aikaisemmin lankapallovaihtoihin osallistunut. Ensimmäistä kertaa siis kokosin ja purkasin tällaista. :)

Lähtötilanne näytti tältä:

Kortista jo paljastuikin, että lanka on vironvillaa, mikä on minulle tuttu ja materiaali ennestään. Paketissa oli myös ohje Revontuli-huiviin, joita olen muutaman jo tehnytkin. Epäilemättä tämäkin lanka jalostuu Revontuli-huiviksi, kunhan saan edellisen huivin pois puikoilta (siitä lisää myöhemmin).

Otin kuvia kerimisen edetessä, jotta kaikki kauniit värit pääsisivät esille, eivätkä hautautuisi kerän sisään.

Ja viimein sisältö koko komeudessaan:

Langassa on todella kauniit syksyiset sävyt. Ja vaikken niin sinisestä väristä välitäkään, tähän yhteyteen se käy hienosti. :) Pallon sisältä paljastui Prymin 4,5 mm pyöröt (jee, puikkovalikoima uudistuu askel askeleelta!), pieni matkasetti erilaisia ompelutarvikkeita, ihanaa uutta suklaata (söin sen välittömästi kuvaamisen jälkeen :p), kurkkupastilleja, Novitan silmukanpidike ja tytölle Pupu Tupuna -kirja. Kovasti lämmittää mieltä, että sny:ni on molemmissa paketeissa huomioinut myös lapsen. :)

Suuret kiitokset salaiselle ystävälleni päivän piristyksestä ja kivasta paketista! :)

Ja se keskeneräinen huivi... Aloin tehdä Harunia Novitan Huurteesta, koska langan sävy miellytti silmää. Alkaa usko loppua ton projektin kanssa. Jatkuvasti mulla on puikolla joko liikaa tai liian vähän silmukoita, koko homma menee soveltamiseksi ja lopputulos muistuttaa varmasti enemmän hanuria. :D Oon mä huiveja tehnyt ennenkin, mutta miten tää on niin vaikeaa?

Keskeneräisiä ja tulevan suunnittelua

Viime aikoina olen neulonut itselleni harvinaisista langoista kuten puuvillasta. Tällä hetkellä on puikoilla tytön jakku, jonka oli tarkoitus valmistua pikkuneidin syntymäpäiväksi (eli huomiseksi), mutta tällä kertaa oli tyytyminen muihin vaatteisiin. Ei tästä vielä viikonlopuksi taida valmista syntyä, kun pitäisi siivota ja leipoakin jossain välissä. ;)

Lankana on Schachenmayr Egypto Cotton, jota neulon 2,5 mm puikoilla. Ostin itse asiassa tätä työtä varten Prym bambuiset 3 mm pyöröt, mutta ne olivat liian paksut. Mutta ehdottomasti parhaat puikot, millä olen koskaan neulonut! Tykästyin kyllä. Sen verran oli hintaa, etten ihan tältä istumalta lähde koko puikkovalikoimaa uusimaan, mutta hiljalleen. :) Lanka on ihan ok neuloa ollakseen puuvillaa. Ikävä kyllä tuossa on muutamia värivirheitä ollut parissakin eri kerässä ja yhden huomasin niin myöhään, etten jaksanut purkaa. Nyt on sitten vaaleanpunaisessa neuleessa siniharmaa pilkku. :/ Ei sitä muut huomaa, mutta itse huomaan kyllä.

Jostain blogista luin Schachenmayr Lumio -langasta ja Prismassa ne oli aseteltu niin tyrkylle, etten voinut olla nappaamatta paria kerää matkaan. Punaisesta aion tehdä tytölle myssyn talveksi. Sopii hienosti haalarin väriin. :) Akryylilangoista en suuremmin ole koskaan välittänyt, mutta heijastava ominaisuus houkutteli ostamaan. Taas on pimeät tulleet, eikä tuolla ulkona vielä kovinkaan moni ole heijastimia kaivanut esille. Välillä autoilijaa hirvittää. Tuosta mustasta teen sitten varmaan itselleni pipon. Tytön pipoon sainkin jo kivan idean tänään postiluukusta tipahtaneesta Suuri Käsityö -lehdestä. Enpä edes muistanut, että hetken mielijohteesta olin mennyt sen tilaamaan. :D

Syksyisiä sukkia

Eilen sain viimein valmiiksi syksyn ekasta SNY-paketista tulleesta langasta tehdyt sukat. Lankaa oli sen verran reilusti, että sain sukat sekä itselle että tyttärelle. Hieman säästelin omien sukkieni varren pituudessa, mutta hyvin olisi riittänyt materiaalia pidempiinkin varsiin. (Edelleenkään en osaa tehdä sukkaa kärjestä alkaen, pitäisi kai opetella...)

Oli hieman haastavaa saada ikiliikkujan jalat samaan kuvaan. ;)

Lankana on siis Regia Stretch Color, puikot 2,5 mm.

Vielä jäi lankaa sen verran, että saatanpa tehdä niistä tytölle lapaset. :)

Keep it simple

Työkaveri pyysi neulomaan musta-valkoiset sukat ja olipa kerrassaan mukavaa vaihtelua neuloa pitkästä aikaa ihan tavalliset sukat ilman mitään ylimääräistä. Lankana oli 7 veljestä, joten siinäkin mentiin tuttuja polkuja. Voisin huolia tuollaiset itsellenikin, mikäli uusien sukkien neulominen olisi mitenkään perusteltua. Enhän mä ehdi käyttää edellisiäkään. :D

Huomenna lähden ostoksille syksyn ensimmäistä SNY-pakettia varten. Tajusin myös, että typykkä täyttää kuuden viikon päästä 2 vuotta ja mikäli aion hänelle virkata lahjaksi Happypotamuksen, on korkea aika tarttua toimeen. Langat on nyt hankittu ja seuraavaksi alkaa taistelu kukkien virkkaamisen kanssa. Tai kyllähän niitä kukkia vielä virkkailee, mutta se yhdistäminen...

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sen verran kerrottakoon väliaikatietona, että melkein kaksi tuntia meni, kun virkkasin kaksi kukkaa, yhdistin ne ja aloitin kolmatta, jonka sain melkein valmiiksi, kun tyttö heräsi päiväunilta. Että tuota... Riittääköhän 6 viikkoa? :D

Mustan kissan sukat

Helteisestä elokuusta huolimatta talvi lähestyy ja tytölle on kaikki viime talven villasukat jääneet pieniksi. Ihastuin Viirukissan väkerryksiä -blogin kissasukan ohjeeseen ja käytin mallia tytön sukissa. Lankana Novitan Wool (punainen) ja Nalle (musta), puikot  3 mm.

Seuraavaksi siirryn pipojen kimppuun. :)

Iik, miten ihanat sukat!

Ja siitä se idea sitten lähti... Ravelry on tällaiselle ihmiselle pahasta, siitä olen varma. Näin kuvan Selbudeath-sukista ja pakkohan sellaiset oli itsellekin saada. Ohje on hieman pienemmälle jalalle kuin nämä mun sirot lumikengät, joten valitsin langaksi Novitan Nallen. Näin sain kokoa sen verran suuremmaksi, että sukista tuli juuri sopivat omaan jalkaan. Toivottavasti tulee kylmä talvi, koska nuo sukat on todella lämpimät. Mun jalat meinasi sulaa jo sovitusvaiheessa. :D

Hyvä ystävä pyysi mua tekemään pinkit sukat synttärilahjaksi ja koska kyse oli pyöreistä vuosista, suostuin tietenkin. Alkoi kyllä kieltämättä hieman harmittaa, etten tehnyt itsekin pinkkejä, koska lopputulos näytti niin hyvältä. "Normaalijalkaiselle" ystävälle tein sukat ohjeen mukaan Sandnes Garn Sisusta.

Oslo-anorakken

Norjalaisen ystäväni Facebook-päivitys johti tämän ihanan neulehupparin tekoon. Oslo-anorekkenin ohje on saatavilla myös englanniksi, joten ei hätää, mikäli ei norjan kieli ole ensimmäisenä listalla. :) Sen verran reilun kokoinen tästä tuli, että toivottavasti mahtuu tytölle vielä tulevana syksynä. Keväällä tämä oli vielä hieman iso. Toki sopivimmillaan olisi varmasti kesken kuumimman kesän...

Novitan Isoveli soveltui ohjeeseen mainiosti. 1-2 -vuotiaan koko valmistui parissa päivässä. Ohje oli selkeä ja huppari todella nopea neuloa. Varmasti teen samalla ohjeella isomman, kun tämä ei enää mahdu. Hihat olisivat voineet olla aavistuksen leveämmät, jotta pukeminen olisi helpompaa. Siinäpä muokattavaa seuraavaan tekeleeseen.

Lastenleikkiä

Jostain on aloitettava, eikä ajatuksena ole raportoida jokaista neulomusta, joten aloitetaan näistä pikkuneidin ensimmäiseksi syntymäpäiväksi tehdyistä kilppareista. Nämä hurmaavat pikku-Sheldonit olivat oikein mieluisia päivänsankarille.

Lankana näissä on Novitan 7 veljestä. Hieman hankaluuksia oli kilven ylä- ja alaosan liittämisessä toisiinsa, sillä en vain yksinkertaisesti ymmärtänyt ohjetta. Mutta pienellä soveltamisella onnistui viimein. Jouluksi valmistui vielä kolmas konna tytön kummien tyttärelle lahjaksi.

Ja onhan ne synttärit tänä vuonnakin. :) Ohje on jo hankittuna Happypotamusta varten. Seiskaveikan jämistä meinasin senkin tehdä. Vielä tosin pohdiskelen, käytänkö päävärinä valkoista vai jotain muuta - kenties mustaa tai ruskeaa. Onneksi tässä on vielä kolmisen kuukautta aikaa. Mutta kohtahan tuo olisi aloitettava.

Joulu meni (ja valmista tuli)

Huh! Joulu osoittautui melkoisen kiireiseksi eikä vähintään sen takia, että lahjojen kanssa meinasi tulla kiire. :D Sain syksyn SNY-kierroksella lapasten ohjeen, johon ihastuin niin, että tein niitä useamman parin. Jouluksi niitä valmistui neljät. Lisäksi tein miehen muksuille pipot lapasten kaveriksi. Tässä kuvasaastetta:

Malli: Give A Hoot

Lanka: Novita Tempo

Puikot: 5 mm
Näitä lapasia tein kahdet: yhdet ruskeana ja yhdet harmaana.

Tytön lapasissa malli on sama kuin edellä, lankana Novita 7 veljestä ja puikot 4 mm.

Pipon malli: Lumikukka

Lanka: Viking Baby Ull

Puikot: 3 mm

Pojalle tein 7 veljeksestä lapaset ja ribbipipon. Lapasista tosin tuli liian pienet, joten ne päätyivät kaverin pojalle ja nyt on tekeillä uudet isommat. :)

Lupasin itselleni, että pidän jouluna taukoa neulomisesta, mutta ei sekään oikein onnistunut. :) Kylmä talvi on verottanut lenkkeilyä koiran kanssa, joten päätin tehdä koiralle hieman lämmintä ylle. Suuri käsityö -lehdestä löytyi ohje koiran viittaan ja viitta on nyt nappia ja kiinnitysvyötä vaille valmis. Lankana - yllätys yllätys - 7 veljestä.

Äijästelyä ja messuilua

Sainpahan viimein väkerrettyä valmiiksi jouluksi tilatun karhupaidan. Nyt on voittajafiilis! Tosin täytyy vielä toinen samanmoinen värkätä, onneksi ei jouluksi kuitenkaan. :) Ohje on siis Novitan lehdestä (syksy 2010) ja lankana 7 veljestä. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, välillä olin niin solmussa pienten keltaisten kerien, kissojen ja koiran kanssa, että meinasi epätoivo iskeä. Mutta tässä se nyt on!

Viikonloppuna pyörähdin Helsingissä kädentaitomessuilla. Ikävä kyllä aika loppui kesken, mutta aikamoiset kantamukset oli silti kotiin tullessa ja kukkaro ei todellakaan kiitellyt. :) Löytyihän sieltä joululahjoja kuitenkin ja lemmikkipuolelta koiruudelle järsittävää - ja tietysti lankaa.



Vielä olisi muutama projekti tehtävänä ennen joulua. Onneksi nuo lasten lapaset, sukat ja pipot ovat vähän nopeampia väkerrettäviä, joten ehkä tässä ehtii.

Puikot heiluu niin että suhisee

Tadaa! Suurella lämmöllä ja innostuksella neulottu vauvan haalari on valmis. Haalarin saajakin on nyt nähty livenä ja voi että osaa ihmislapsi olla suloinen! Neuloin siis kaverin pojalle haalarin. Syöksyin lankaostoksille heti, kun tieto syntymästä tuli ja samalla tieto siitä, väkerränkö nuttua tytölle vai pojalle.

Ohje on Novitan lehdestä (talvi 2004), lankana Novita Wool, koko 60 cm. Hieman jänskätti, mahtoiko tulla liian pieni, mutta hyvin näytti poitsulle istuvan. Eikä ainakaan hukkunut haalarin syövereihin. :)

Karhupaitakin edistyy hyvää vauhtia. Josko tästä sitten etukappaleen aloitukseen. Takakappale valmistui hetki sitten.

Sitä sun tätä

Jesh! Taas on yksi projekti valmis! Tosin kuvaa en voi vielä julkistaa, koska kyseessä on lahja ja yllätys saattaisi mennä pilalle. ;) Lahjan luovutuksen jälkeen on kuvia luvassa. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa karhupaita viimeisimmästä Novitan lehdestä - tilaustyön ja joulutonttuilun yhdistelmä. Työkaverin mies saa pehmeän paketin. :)

Löysin Ravelryn (hyvästi, elämä?), sieltä ihanan huivin mallin ja lankaakin olisi. Mutta asia kerrallaan. Jos sitten joulun jälkeen haaveilisi jostain ihan itselleen.

Löysin myös ihanan Aino-jäätelön (lakkaa, slurps!) sekä kaluttuja polttopuita sohvalta (oppiskohan tuo piski järsimään niistä vaikka paistinlastoja?). Kävin lunastamassa liput Helloweenin keikalle ja vetoketjuostostelemassa Eurokankaassa. Ei huono päivä. Kutimiin kosken seuraavaksi vasta huomenna.

Tammikuun yhteenveto

Taisipa päästä laiskuus iskemään heti alkuvuodesta, mutta aion nyt parantaa tapani. Tai ainakin aion yrittää! :)

Sain ensimmäisen revontulihuivini valmiiksi jo alkukuusta. Alkuun tuntui, ettei homma etene ja edelleen olen sitä mieltä, ettei tuo Puro ollut paras mahdollinen lankavalinta, mutta ihan mukavaltahan tuo huivi sitten kuitenkin näytti. Itse en väristä pitänyt (liikaa sinistä...), joten huivi löysi paikkansa äidin luota. Tosin nyt kun kuvaa katsoo, niin eipähän siinä niin paljoa sinistä ole, mutta sekin vähä taisi tuntua liialta. :D


Innostuin huivista niin kovin, että tilasin hieman lankaa Mervillalta. Yritin pysyä kohtuudessa, joten tilasin ainoastaan kahta väriä. :D Helppoa se ei ollut, valinnanvara oli kuitenkin melkoinen. Ruskeasta on jo huivi tekeillä ja punainen odottaa aikaa parempaa. Ehkäpä siitäkin vielä huivi tulee, jahka isoksi kasvaa. :)


Ja mikäpä kuukausi tämä olisi, ellen olisi ainakin yhtä sukkaparia väkertänyt. Erään talvisen sunnuntain ratoksi kyhäilin itselleni ihanat marjapuuron väriset sukat. :) Eli eipä tämä kuukausi ihan harakoille mennyt. Valmista tuli ja uutta projektia puskee ovista ja liesituulettimista (eikä mulla edes ole liesituuletinta...). Vaatehuoneessa odottelevat jo langat pipoa varten. Lupasin myös neuloa boleron työkaverin tyttärelle, joten sitäkin pitäisi aloitella pikapuoliin. Jossain vaiheessa ehdin Juju-kerhoonkin liittyä, kuten ilmeisesti aika moni muukin. Nyt ollaan sitten jumissa kirjakerhon kanssa. Mahtavaa! :D

Luovaa punontaa

Niin se vuosi sitten vaihtui mukavissa merkeissä. On aika punoa juonia tulevan vuoden varalle. Vuoden ensimmäinen päivä on kulunut villasukkia viimeistellessä ja tulihan tuossa otettua vastaan jo pari tilaustakin. Kaveri vihjaili, että päätä hiukan palelee, joten pipo olis kiva. Ja kuulemma kaverin pojan villasukkavarastot ovat hupenemaan päin. Joten pitänee sukeltaa vaatehuoneen uumeniin penkomaan poikamaisia sukkalankoja ja katsoa, josko pipoon löytyisi joku joutilas kerä. Tai sitten on (taas) lähdettävä lankaostoksille. Harmi! ;)

Tosin lankaostoksille on suunnattava joka tapauksessa, että saan toteutettua seuraavat suunnitteilla olevat projektit. Nähtäväksi jää, teenkö ensin pitsineulehuivin vai Lehtiköynnös-sukat. Molempia ei passaa aloittaa, koska siitähän ei sitten tule mitään, jos monta työtä odottaa tekemistä. Siinä vaiheessa lankaan sotkeutuvat itseni lisäksi myös kissat ja kaaos on taattu. :)

Alkuvuosi tuo tullessaan myös SNY-ringin, johon osallistun ensimmäistä kertaa. Innolla odottelen, mitä se tuo tullessaan. Kuulin koko kuviosta ensimmäistä kertaa alkutalvesta kaverin osallistuttua syksyiseen rinkiin ja sen verran ajatus jäi kutkuttamaan, että halusin itsekin osallistua heti, kun se oli mahdollista. Nyt sitten kuumeisesti odottelen tietoa salaisesta ystävästä, jotta pääsen suunnittelemaan ensimmäistä pakettia.

Sukkia, paitoja, pipoja

Kuulostaako Dressmanin mainokselta? Ehei, kyse ei ole siitä. Kyse on joulusta, joka onneksi on tältä erää ohi.

Päätin tänä vuonna tehdä mahdollisimman paljon lahjoja itse ja onnistuinkin siinä. Tosin marras-joulukuu meni tiiviisti sohvan nurkassa puikkoja kilistellen. Hyvälle ystävälleni tein hieman pidemmän roguen, josta tuli ainakin omasta mielestä erittäin hieno. Kolmas kerta todellakin sanoi toden ja tässä viimeisimmässä versiossa sain korjailtua ensimmäisten mokia niin, että lopputulos näytti jopa siistiltä. :) Parit sukatkin suhaisin kuten myös yhden pipon. Siinä sitä olikin työsarkaa, kun päätin jo aikaa sitten tehdä pipon Novitan mustasta Teddystä tietämättä, ettei lankaa enää valmisteta. Muutama huhuilu Facebookissa ja johan yksi pelastava enkeli ilmoittautui jämälankojensa kanssa.

Kaikille en ehtinyt neuloa, joten kulutin yhden sunnuntain sulatellen suklaata ja jalostaen sitä eri muotoihin. Suklaafudgesta tuli ehkä himppusen liian makeaa. Tukka nousee pystyyn sitä syödessä ja sitä on kaapissa vieläkin vaikka kuinka paljon. Erityisen tyytyväinen olin puolestaan kolmen suklaan sydämiin, joista sain idean eräänä unettomana yönä. Sulatin valkoista suklaata, maitosuklaata ja tummaa suklaata kerroksittain silikonisiin muffinssivuokiin, joiden pohjassa oli sydän. Hillitön suklaapommi, mutta hyvälle maistui. Valitettavasti kaikki herkut katosivat parempiin suihin ennen kuvaamista. :p

Päätin jouluna pitää neulontataukoa, mutta eihän sekään mennyt niin kuin elokuvissa. Työkaverini tuli töihin kutimet mukanaan ja bongasin puikoilta niin hauskan villasukan varren, että pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Nyt on siis puikoilla pirtsakan punaiset sukat hauskalla varrella. Niistä saatan saada jopa otettua kuvan. Ja ehkä saan sen jouluksi ostamani Metallica-kirjankin vielä joskus luettua...

Rogue-mania

Olin jo pitkään haaveillut neulehupparista ja kieltämättä sukkien väkertäminen alkoi tympiä. Googlettamalla löysin muutaman ylistävän kirjoituksen roguesta ja sen enempää miettimättä päätin tarttua haasteeseen.

Lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset. En ollut koskaan neulonut palmikkoa. Itse asiassa minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, miten sellaisia tehdään. Toiseksi en ollut ikinä perehtynyt englanninkielisiin ohjeisiin. Siinä sitä sitten istuttiin sohvalla 19-sivuisen ohjeen kanssa ja harottiin hiuksia. Onneksi löysin loistavan neulesanaston, jonka avulla ohjeen solmukohdat aukesivat melko vaivattomasti. Seuraavaksi otin yhteyttä henkilökohtaiseen neuletukihenkilööni (äitiin), joka opasti minut palmikkokuvioiden saloihin. Jäljelle jäi siis käytännön toteutus.

Olin säästänyt syksylle pari kesälomaviikkoa, joten aikaa pakertamiselle oli aamusta iltaan. Löysin myös itsestäni aivan uuden luonteenpiirteen: kärsivällisyyden. Ensimmäisen 10 sentin pätkän neuloin ja purkasin kolmesti, ennen kuin homma alkoi luistaa. Ja tässä vaiheessa ehdin tehdä joustinneuletta ja hieman aloittaa kyljen kuviota. Hyvä siitä kuitenkin tuli. Pieniä ongelmia oli taskun kanssa. Tai itse taskuhan syntyi käden käänteessä, mutta silmukoiden poimiminen nurjalta puolelta ei ollutkaan niin simppeliä kuin olin kuvitellut. Taskun alareuna hieman vingertää, mutta se saa mennä harjoituksen piikkiin. Hupun neulomista pelkäsin eniten, mutta Youtuben havainnollisten video-ohjeiden avulla opin jopa silmukoimaan. (Siis todellakin koko projekti on jostakin martan ja tosinaisen ongelmanratkaisun välimaastosta...) Hihojen yläosat tein lopulta kolmesti. Tosin tältäkin olisin välttänyt, jos olisin lukenut ohjetta edes hieman pidemmälle. Tyhmästä päästä saa kärsiä, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen.

Kun ensimmäinen rogue oli valmis, oli aika aloitella jo seuraavaa. En osannut päättää, teenkö ruskean vai punaisen, joten tein molemmat. Ensimmäinen oli omaan makuun ehkä hieman liian lyhyt, joten toisesta päätin tehdä pidemmän. Lisäksi taskun alareunan kanssa olin viisastunut vahingosta niin, että sain senkin menemään suoraan. Voi sitä voitonriemua!

Ilmeisesti sana "kohtuus" ei kuulu sanavarastooni, sillä tällä hetkellä työn alla on jo kolmas rogue, josta teen reilusti pidemmän (n. 20 cm pidemmäksi kuin ohjeessa) ja ilman taskua. Olen luvannut itselleni, että se jää toistaiseksi viimeiseksi. Sitä paitsi kolmas tulee kaverille. :)


Ohje: täältä
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: pyöröpuikot 5 mm

Omituisia harrastuksia

Vajaat kaksi viikkoa sitten palasin kesän kolmannelta lomapätkältä takaisin töihin. Seuraava keskustelu käytiin minun ja erään miespuolisen työkaverini kanssa:
Työkaveri: Tervetuloa takasin hommiin! Mitäs puuhastelit lomalla?
Minä (innostuneella äänellä): Neuloin ja leivoin karjalanpiirakoita!
T (nauraen hervottomasti): Joo, niin varmaan! Tota et usko itekään!
M (mahdollisimman vakuuttavasti): Joo joo. Oikeesti.
Mies oli kovaääninen ja nauru niin raikuva, että kattorappauksia korjaillaan varmaan edelleen.

Mitä minun olisi sitten lomalla pitänyt tehdä? Siivota? Ryypiskellä? Valitettavasti kumpikaan edeltävistä ei kuulu lempiharrastuksiin. Siivous on turhaa, sillä pian on taas sotkuista ja kaljoittelusta tulee kuhmuja päähän. Niinpä toteutin itseäni. Tein kahdet sukat, aloittelin roguen neulomista ja rypytin karjalanpiirakoita. Kaikista tuli hyviä, varsinkin piirakoista. En nyt mene sanomaan, ovatko nuo tekijänsä näköisiä, mutta maku oli ainakin mainio.

Muutenkin ihmiset tuntuvat kummastelevan harrastuksiani, paitsi tietysti ihmiset, jotka ovat vähintäänkin yhtä outoja tai hurahtaneita. Sitä paitsi onhan mulla noita outoja harrastuksia ollut ennenkin. Suurimman osan olen lopettanut, koska en ollut hyvä, enkä mä tykkää tehdä mitään, missä en ole hyvä. Luonnollista.

Ala-asteella aloitin luokkakaverini innostamana savikerhon. Savimöykyn paiskominen oli kovin terapeuttista ja hauskaa. Sain aikaan pari epämääräisen mallista maljakkoa, joihin ei tosin voinut laittaa vettä, toinen toistaan rumempia tuikkulyhtyjä ja pari mukia, joissa isäni säilytti kolikoita. Luojan kiitos tajusin lopettaa, ennen kuin savimajan rakentaminen olisi tullut ajankohtaiseksi. Se maja olisi ollut hengenvaarallinen (ja ruma).

Lopetin savikerhon myös siitä syystä, että samaan aikaan viereisessä huoneessa pyöri posliininmaalauskerho. Jee! Sinne siis! Taustatietoina kerrottakoon, etten osaa piirtää, en mitään. Yläasteella piirsin intiaaneja ja luokkakaverini kysyi, olenko varma, että koivut kasvavat noin karussa ympäristössä. Sen jälkeen keskityin kuvistunneilla kahvinjuontiin. Posliininmaalauksessa pelastukseksi osoittautuivat voipaperi ja lyijykynä. Vietin illat jäljentämällä Pollen kuvia Hevoshullusta ja niitä sitten maalailin kaakeleihin. Näihin taidehistoriallisesti merkityksettömiin teoksiin ei törmää enää muualla kuin mummin luona. Sielläkin ne piiloutuvat kätevästi kattiloiden alle. Valitettavasti tämäkin luova harrastus tuli tiensä päähän, sillä sain päänsärkyä neilikkaöljystä ja tärpätistä. Lisäksi kuka tahansa väsyy iän ikuiseen pulleaan poniin ajan myötä.

Huomasin tulevani paljon paremmin toimeen lankojen kanssa. Virkkasin pitsiliinoja ja neuloin (liian pieniä) villasukkia. Viimein opin neulomaan sopivia asusteita ja piilotin virkkuukoukun sängyn alle (kaivan sen esiin hyvin satunnaisesti). Joten kyse ei ole siitä, ettenkö olisi yrittänyt harrastaa muuta. Yritin, ei toiminut. Näin on parempi.

Kun kissa kohtaa kutimet

Syksyn tultua kaivoin jälleen langat ja puikot kätköistään. Näin ollen Pontuskin pääsi tutustumaan kutimien ihmeelliseen maailmaan. Vanhemmat kissat eivät välitä langoista ja puikoista tuon taivaallista, mutta 11 kk:n ikäinen juniorimmepa hullaantui täysin. Olen vahvasti sitä mieltä, että kissan omistaminen tuo mukavasti lisämaustetta näpertelyyn. Tosin ohjeisiin voisi lisätä muutaman välivaiheen kissanomistajia varten.

Tahtia hieman hidastaa se, että pikkuherralle on heitettävä säännöllisin väliajoin hiirtä tai muuta vastaavaa lelua. Muutoin langat on syöty poikki ja puikoissa on mukavia kuhmuroita pienistä sapelihampaista. Kokeilinpa jopa neulomista suihkupullo lankakerän viereen aseteltuna. Tämä konsti tepsi päivän. Pontus ei ole huijattavissa.

Viimeisimmän tekeleeni aikana pääsin harrastamaan taukojumppaa olohuoneen pöydän ympärillä kissan anastettua puikot sillä välin, kun vaihdoin suurempia puikkoja työhön. Opettelin myös lankasolmun tekemistä, kun käsiin ilmeistyi niljakas lanka, jota oli mitä ilmeisimmin käytetty hammaslankana. Myös keskimmäinen otukseni, Lumo, päätti osallistua tunkemalla päänsä puikkojen väliin niin voimallisesti, että silmukoita sai metsästää kirjaimellisesti kissojen ja koirien kanssa. Tai ei nyt ihan. Tähän hullunmyllyyn ei enää taida koiraa mahtua.

Kissat tekevät myös langasta kuin langasta hieman pörröisemmän. Juuri valmistunut hupparinikin on sen näköinen kuin sitä olisi säilytetty sohvan alla viikkokausia. Lämpöä lisäävää vaikutusta en ole huomannut näillä lisäkarvoilla olevan.

Oli miten oli - kahta en vaihda: kutimia ja uskollisia avustajiani.