Syksyn tultua kaivoin jälleen langat ja puikot kätköistään. Näin ollen Pontuskin pääsi tutustumaan kutimien ihmeelliseen maailmaan. Vanhemmat kissat eivät välitä langoista ja puikoista tuon taivaallista, mutta 11 kk:n ikäinen juniorimmepa hullaantui täysin. Olen vahvasti sitä mieltä, että kissan omistaminen tuo mukavasti lisämaustetta näpertelyyn. Tosin ohjeisiin voisi lisätä muutaman välivaiheen kissanomistajia varten.Tahtia hieman hidastaa se, että pikkuherralle on heitettävä säännöllisin väliajoin hiirtä tai muuta vastaavaa lelua. Muutoin langat on syöty poikki ja puikoissa on mukavia kuhmuroita pienistä sapelihampaista. Kokeilinpa jopa neulomista suihkupullo lankakerän viereen aseteltuna. Tämä konsti tepsi päivän. Pontus ei ole huijattavissa.
Viimeisimmän tekeleeni aikana pääsin harrastamaan taukojumppaa olohuoneen pöydän ympärillä kissan anastettua puikot sillä välin, kun vaihdoin suurempia puikkoja työhön. Opettelin myös lankasolmun tekemistä, kun käsiin ilmeistyi niljakas lanka, jota oli mitä ilmeisimmin käytetty hammaslankana. Myös keskimmäinen otukseni, Lumo, päätti osallistua tunkemalla päänsä puikkojen väliin niin voimallisesti, että silmukoita sai metsästää kirjaimellisesti kissojen ja koirien kanssa. Tai ei nyt ihan. Tähän hullunmyllyyn ei enää taida koiraa mahtua.
Kissat tekevät myös langasta kuin langasta hieman pörröisemmän. Juuri valmistunut hupparinikin on sen näköinen kuin sitä olisi säilytetty sohvan alla viikkokausia. Lämpöä lisäävää vaikutusta en ole huomannut näillä lisäkarvoilla olevan.
Oli miten oli - kahta en vaihda: kutimia ja uskollisia avustajiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti